56kg

56 KILOA!!! Mä en halua enää nähä tota lukua! Tää päivä on mennyt ahmiessa ja oksentaessa. Mä oon olla tosi masentunu ja ahistunu. Mä vihaan itteäni enkä jaksa.

Mut mä tiiän kuinka laihdutetaan ja mä myös teen niin. Ostin huomiselle askin läkeroreja ja mun lemppari teetä. Suunnittelen pitäväni ensiviikolla ainakin parin päivän pituisen vesipaaston. Kyllä se elämä hymyilee kunhan kilot alkaa karista! :)

Muutto

Mun elämässä tapahtuu tällä hetkellä tosi paljon. Mä muutan muutaman päivän päästä omaan kotiin pois vanhempien luota toiselle puolelle Suomea. Mun ja äidin välit on olleet tulehtuneet jo pitkään niin pahasti etten voi asua enää kotona. Muuton takia mä joudun irtisanomaan mun kuntosalijäsenyyden joka oli mun hyvinvoinnin kannalta tosi iso juttu ja nyt se vaan menee pois. Samoin joudun luopumaan mun terapeutista jonka kanssa ollaan työskennelty jo puolitoista vuotta ja nyt sekin yhtäkkiä loppuu. Mä erosin mun poikaystäväni juuri. Mulla ei oo yhtäkään ystävää siellä minne mä muutan. Mun rahat ei tuu mitenkään realistisesti riittämään esimerkiksi ruokaan. Mua pelottaa tosi paljon.

Mä aion kuitenkin selvitä. Siks mun täytyy nyt tehä jonkinlainen suunnitelma. Mä aion asettaa itelleni jonkun tosi alhaisen kalorirajan mikä auttaa mua laihtumaan ja pysymään myös mun budjetissa. Ajattelin että 500-1000 kcal päivässä saa riittää. Mä kyllä pärjään sillä jos on pakko.

Mun on ajateltava tässä nyt positiivisiakin puolia. Tää tulee olee mulle tosi hyvä. Mäitsenäistyn ja opin pärjäämään itse. Mä opin elämään vähällä ja arvostamaan ilmaista ruokaa ja kaikkea apua mitä mä saan. Mä saan laihduttaa ihan rauhassa eikä kukaan estele mua. Vaikka pelko onkin selkein ja päällimmäisin tunteeni, samaan aikaan olen kuitenkin innoissani ja oikeasti iloinen. Ehkä tää tästä..

Tilannekatsaus

Mä painan jotain 55 kiloa. Se on liikaa, enkä mä halua painaa niin paljoa. Oon lihonu pari kiloa viimeaikoina koska oon herkutellu liikaa ja poikennu liikaa mun vegaanisesta ruokavaliosta. Tunnen syyllisyyttä ja häpeää. Aurinkoloma ulkomailla lähestyy enkä mä voi näyttää tällaiselta siellä, on laihduttava. Aion ruveta syömään taas tosi vähän ja liikkumaan paljon, en ole vielä ihanvarma kaloreista ja liikunnan määrästä muta mä mietiskelen sitä ja tuun sit kertomaan ku oon päättänyt.

Liian paha maailma

Olin vuosi sitten TETissä yhdessä päiväkodissa. Olin 3-5-vuotiaiden ryhmässä ja nautin täysillä niistä kahdesta viikosta heidän kanssaan. Pienet lapset ovat niin suloisia ja ihania...
Yksi tytöistä oli hieman muita lapsia isokokoisempi. Hänellä oli aina hyvä ruokahalu ja hän rakasti ruokaa. Ainut joka ei venkuillut ja pelleillyt ruokapöydässä. Muut tytöt eivät halunneet häntä keiju- ja prinsessaleikkeihin HÄNEN KOKONSA TAKIA. Pojat kuittailivat välillä hänen ulkonäöstään tai siitä että hän haisee. Ja he siis olivat juuri niitä 3-5-vuotiaita! Minä en osannut tehdä siinä tilanteessa muuta kun lohduttaa sitä "isoa"tyttöä. Mutta tuskimpa sen ikäiset olisivat kuitenkaan ymmärtäneet vaikka olisin alkanut saarnaamaan asiasta. Onneksi kiusattu tyttö oli itsekkin vielä niin pieni ettei osannut olla kovin surullinen... mutta luulen että se päivä tulee pian.
Minä en kestä tämän maailman pahuutta. Minä haluan parantaa vaan kaikki ongelmat ja haluan, että Kaikki ihmiset ja eläimet maanpäällä olisivat onnellisia ja voisivat hyvin. Mutta minä en mahda asioille paljoakaan. Minä haluan pois täältä.